...pää täynnä, koska ne kaikki ehtii toteuttaa. Olen toistaiseksi ollut neulomatta, ja tietokoneellakin olen viettänyt selvästi vähemmän aikaa. Kättäkin olen mukamas lepuuttanut... Päivällä lukaisin Anna-Leena Härkösen kirjan Juhannusvieras ja tuossa alku-illasta innostuin rautalankaa vääntelemään.
Miehentapainen on tuonut työpaikaltaan mulle rautalankaa, sellaista roskiskamaa. Monta kertaa missälie myrkyissä uinutta, paikoitellen palanutta ja aivan kamalan hajuista. Sähkösinkittyä, hopeista (sinipassivointi) ja kultaista (keltapassivointi). [Toim. Huom. Joku yrittää selvästi kuulostaa fiksummalta mitä oikeasti on. :D] Strömsön sekä IhanItsen innostamana väkersin itselleni korunaulakon. Aika vänkyrältä se näyttää (ja on!), mutta koitin mahdollisimman vähän käyttää oikeaa kättäni. Ajaa kuitenkin asiansa, eikä korut ole pitkinpoikin niinkuin yleensä.
Totuushan on, että korut ovat edelleen pitkinpoikin, koska en jaksanut kaikkia vielä etsiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti