...oli inhottava päivä.
Nenä tukossa, hirmuinen yskä ja makuaistikin kateissa.
Päätin purkaa kiukkuani hyppelemällä vesilätäköissä.
Sotkemalla mudan ja veden sekaisin, ruskeaksi litkuksi.
Yksi kivi ei millään suostunut peittymään, vaikka kuinka hypin ja potkin vettä.
Silloin sen tajusin: sehän on sydän.
Vähän muotopuoli, mutta sydän kuitenkin.
Otin kiven talteen ja pesin sen.
Laitoin rasiaan erään toisen tärkeän kiven seuraksi.
Illalla olin jo paremmalla tuulella.
Suklaakin maistui jo melkein suklaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti