Tämä postaus...

...koskee vain ja ainoastaan jääkiekkoa, joten jos et ole suuremmin jääkiekosta kiinnostunut niin painappa vaikka backia.

Elikkäs, tänään olin kavereiden kanssa Tampereella katsomassa Ilves-HPK peliä. Niinhän siinä kävi että HPK hävisi, mutta onneksi olin jo osannut etukäteen varautua häviöön. HPK:lla on koko kausi mennyt surkeasti.

En ole about 13 vuoteen ollut katsomassa jääkiekkoa ihan livenä, olin jo melkein ehtinyt unohtaa...

Tunsin oloni hieman ulkopuoliseksi kaikkie Ilves-fanien joukossa, hetkeäkään en kuitenkaan hävennyt omaa faniuttani.Kaverit kannustivat Ilvestä, joten se vielä lisäsi orpoa oloani.

Ensimmäinen erä oli kuin paritanssia, toinen erä kuin huonoa paritanssia. Kolmannessa erässä alkoivat Ilveksen kannattajat hermostumaan raitapaitaan... Välillä teki mieleni kiljaista että jos ei tuomari miellytä niin alkaisivat itse sitten siihen hommaan. Tottahan se on, että muutaman kerran olisi HPK:n kuulunut jäähy saada, mutta niin olisi muutaman kerran kuulunut Ilvestäkin rankaista.Kaiken kaikkiaan peli oli mielestäni kohtalaisen tasapuolinen.

Molemmilla joukkueilla tuli alkeellisia mokia, mutta HPK:lla selvästi enemmän. Maalivahti oli selvästi HPK:n pelastaja, muuten peli olisi päättynyt 10-3. HPK:n pojat olivat selvästi vikkelällä päällä ja Väisänenkin sai rutkasti peliaikaa.

En kyllä voi sanoa jääkiekkoa sivistyneeksi lajiksi, mutta mukavaa se silti aina ajoittain on. Toivottavasti seuraavaan livepeliin ei kulu 13 vuotta.

Ristiäiset...

...on nyt lusittu. Lusittu, koska en pidä tuollaisista tilaisuuksista. Kirkossakin tuli sitten käytyä, ensi vuonna kai uudestaan jos heidän hääsuunnitelmansa pitävät. Ja voileipäkakkua, NAM.

Piti neule tosiaan lahjaksi viedä. Arvatkaa vain, sainko sitä vielä valmiiksi. Ei siitä enää paljoa neulomatta ole, tänään olisin sen valmiiksi saanut ellen olisi sitä Lemmylle unohtanut. Mutta vaatetusta poika kuitenkin lahjaksi sai, pienen pipon sekä Nalle Puh-bodyn. Ja koska tykkään itse lukemisesta ja ajattelen ettei siitä kenellekään voi haittaakaan olla, sai vauva myös Nalle Puh ja Möhköfantti -kirjan.

Valmistuneita...

...neuleita ei ole esiteltävänä, mutta ajattelin silti blogata. Ihan vaan muuten vain.

Vauvat ovat pelottavia. Tänään kävin pojan kanssa pienellä kävelyllä ihan kaksin. Jännitti vähäsen, mutta hyvin se sujui. Poika jopa nukahti. Hieman pelottavaa olla lapsen kanssa, ahdistavaakin. Huomaa kyllä etten ole lapsi-ihmisiä. Suuri helpotus etten koskaan tullut raskaaksi.

Ihan uskomatonta millaista vauhtia vauvat oppivat. Poika on kuukauden ja on jo ainakin viikon kannatellut päätään. Pitää itse tutista kiinni ja tänään nosti itse tuttipullon pystynpään että maitoa tuli paremmin. On kääntynyt jo mahalta selälleenkin - näin itse. Juttelee - tosin sanaakaan en ymmärrä. Vielä kun muutaman kuukauden kasvaa niin en ehkä enää niin paljoa pelkää.

[minä 6kk:n ikäisenä]

Deadline...

...on reilun viikon päästä. Taisi olla jo aikakin aloittaa neulominen siis.

Ja vatsalihakset on taatusti viikon hellinä, niin olen nauranut. Seurailen tuossa sivusilmällä #neulonta-kanavan keskustelua porkkanoista... Vedet valuu silmistä ja hetkittäin on vaikea saada henkeä - mutta hauskaa on. Enkä muuten enää ikinä syö porkkanaa...

Taas...

...vaihdoin blogin ilmettä. En sitten millään osaa tehdä mieleistä ja nämä vakiot tuntuvat kovin tylsiltä. Tähän kai on kuitenkin tyytyminen.

Iines-koira lähti eilen takaisin kotiinsa. Jotenkin on kovin tyhjää ja autiota. Jotain puuttuu. Koko yön näin painajaisen tapaisia ja heräilin vähän väliä tarkistamaan nukkuuko Iines siinä vieressä. Vaan on tämä tavallaan helpotuskin.

Eilen sain valmiiksi villasukat, itselleni.





Lankana Novitan seiskaveikka, ohje on täältä.

Ihan kivat niistä mielestäni tuli, sopivan yksinkertaiset meikäläisen neulottavaksi. Ja uudet sukat olen jo aloittanut, tänään ei tosin neulomisesta ole tullut mitään. Jotenkin vaan ahdistaa kovasti eikä keskittyminen ole kovin hyvää. Ehkä tämä tästä kuitenkin, ajan kanssa.

Blogi...

...vaihtoi ulkoasua ja laatikoita siivoiltiin.

Tänään...

...päiväsellä olin Lemmyllä ihan viattomasti neulomassa, kun päätin laittaa television taustamölyksi.

Yllättäen sieltä tulikin mielenkiintoinen ohjelma, Aleksi K. Ohjelmassa oli vieraana Anna-Leena Härkönen, joka on yksi lempikirjailijoistani.

Jostain kumman syystä kirjahyllystäni ei kuitenkaan löydy yhtään Härkösen kirjaa. Häräntappoase oli ensimmäinen kirja jonka luin joskus vuosia sitten yläasteella, äidinkielentunnilla. Katseltiin myös kirjan pohjalta tehty televisiosarja koulussa, mutta siitä ei paljoa muistikuvia olekaan.

Olen lukenut myös Akvaariorakkautta-kirjan, jonka tietenkin omistan dvd:näkin. En voi sille mitään, mutta tähän asti olen aina pitänyt enemmän kirjasta kuin elokuvasta - oli kysessä sitten minkä tahansa tyylinen kirja. Kirjaa ei voita mikään. Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä etten elokuvaversiosta välttämättä pitäisi. Tähän kai pätee sama sääntö kuin elokuvien jatko-osiin: mikään ei voita alkuperäistä.

Olen lukenut jokaisen Härkösen kirjan minkä olen kirjastosta löytänyt, lukematta ovat ainoastaan Sotilaan tarina, Sopan syvin olemus ja Jos joku kysyis multa, sekä uusimmat Juhannusvieras ja Palele porvari ja muita kirjoituksia. Sotilaan tarina on vuorossa seuraavaksi, sen ainakin tiedän paikallisesta pikkukirjastosta löytyvän. Muita lukematta olevia kirjoja en ole kirjastosta löytänyt.

Härkösen käsikirjoituksista tuttuja ovat ainakin Kuumia Aaltoja (LOISTAVA!) sekä Onnen varjot. Hämäriä muistikuvia on myöskin Vuoroin vieraissa-sarjasta, mutta varmaksi en uskalla mennä sanomaan.

Kaiken kaikkiaan en voi sanoa fanittavani suuremmin suomalaisia kirjailijoita. Tottakai maastamme löytyy monia hyviä ja jopa loistavia kirjailijoita - joka makuun jotakin. Omaa kirjahyllyä vilkaistessa huomaan, että kirjavalikoimastani löytyy valitettavan vähän kotimaista tuotantoa. Tähän asiaan täytyy tulla muutos...

LankaaLankaaLankaa.

Törmäsin internetin ihmeellisessä maailmassa uuteen nettikauppaan, josta sitten päädyin lankaa tilaamaan.

Kaksi kerää vihreää ja yksi punainen, ennestään tuntematonta Gianna-lankaa. 50%villaa, 50% soysilkiä - onkos se sitten niinku soijasilkkiä? Tuli vain ensimmäisenä mieleen. Lisäksi tilasin Addin 30cm minipyöröt, 4,5mm. Niin pikkuiset että. Mukana tuli myös ihan ilmaiseksi ohje pipoon ja lapasiin.

Kuviakin sain nyt otettua. Aikaisemmin mainitsemani Calorimetry on nyt kuvattu.

Toissailtana valmistuivat värisuoran ensimmäiset sukat.

Lankana Novitan harmaa Nina, ohje Suuresta Käsityölehdestä 8/07. Varressa on olevinaan kohokuviota, mutta eipä se oikein erotu. Mukavat ovat jalassa, mutta kärkikavennukset hieman hassut.

Rääpäle päätti...

...osallistua Lokilikka 2008-kilpailuun.

Tässä Rääpäleen kuva, jolla kilpailuun osallistutaan.

Keskeneräisiä...

...neuleita tuntuu ilmestyvän joka nurkkaan. Vaan on jotain valmistunutkin. Viime vuoden puolella valmistui calorimetry, josta en tosin ole saanut vielä otettua kuvaa. Muutama päivä sitten valmistui myös Tychus itselleni.

Lankoin musta Novitan Cottonella sekä tuntematon Ditte, tummanvioletti. Ei varmaan sen kummemmin tarvitse mainita muuta kuin että kuva on jällees kerrassaan surkea.

Iinestys on edelleen hoidossa, juoksu on jo melkein ohi mutta ihan mielelläni pidän vielä muutaman päivän.

On se vaan niin suloinen...

Inspiraatiota...

...pitkästä aikaa olis kunnolla, mutta mistä löytäisin lisää aikaa. Muutamaan päivään en ole neulonut laisinkaan, eilen sain sentään vähän siivoiltua. Kirjaimellisesti vähän, siivosin tietokonepöydän. Vaihdoin myös television paikkaa, ja suunnitelmissa on muutenkin vaihdella huonekalujen paikkoja.

Ulkoiltua ja lenkkeiltyä on tullut kohtalaisen paljon, kun tuo koiruus on kylässä. Ja on se vaan niin suloinen, melkein haluaisin oman koiran. Otin tuossa eilen muutaman kuvankin, jotta näette millainen ihanuus täällä on aikaani viemässä.

Saanko esitellä, Iines:

Pahoittelen kuvien huonoa laatua...

Iines on maailman kaikkeuden ihanin koira, ehdottomasti! Tykkää kissoista, etenkin Rääpäleestä. Iines tulee todennäköisesti lähes kaikkien kanssa toimeen. Kaikkiruokainen, oikea herkkupeppu. Ainoa miinuspuoli on että yksin ei voi pitkäksi aikaa jättää. Iines alkaa haukkumaan ja vikisemään, ja oletettavasti jonkin aikaa yksin oltuaan tuhoaa paikat. En ole puolta tuntia pidemmäksi ajaksi yksin jättänyt. Ulkosalla varmaan viihtyy pidempiäkin aikoja. Ja koska en tässä vielä paljoa ole kehunut, niin mainitsempa vielä että Iineksestä ei voi olla tykkäämättä.