...päiväsellä olin Lemmyllä ihan viattomasti neulomassa, kun päätin laittaa television taustamölyksi.
Yllättäen sieltä tulikin mielenkiintoinen ohjelma, Aleksi K. Ohjelmassa oli vieraana Anna-Leena Härkönen, joka on yksi lempikirjailijoistani.
Jostain kumman syystä kirjahyllystäni ei kuitenkaan löydy yhtään Härkösen kirjaa. Häräntappoase oli ensimmäinen kirja jonka luin joskus vuosia sitten yläasteella, äidinkielentunnilla. Katseltiin myös kirjan pohjalta tehty televisiosarja koulussa, mutta siitä ei paljoa muistikuvia olekaan.
Olen lukenut myös Akvaariorakkautta-kirjan, jonka tietenkin omistan dvd:näkin. En voi sille mitään, mutta tähän asti olen aina pitänyt enemmän kirjasta kuin elokuvasta - oli kysessä sitten minkä tahansa tyylinen kirja. Kirjaa ei voita mikään. Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä etten elokuvaversiosta välttämättä pitäisi. Tähän kai pätee sama sääntö kuin elokuvien jatko-osiin: mikään ei voita alkuperäistä.
Olen lukenut jokaisen Härkösen kirjan minkä olen kirjastosta löytänyt, lukematta ovat ainoastaan Sotilaan tarina, Sopan syvin olemus ja Jos joku kysyis multa, sekä uusimmat Juhannusvieras ja Palele porvari ja muita kirjoituksia. Sotilaan tarina on vuorossa seuraavaksi, sen ainakin tiedän paikallisesta pikkukirjastosta löytyvän. Muita lukematta olevia kirjoja en ole kirjastosta löytänyt.
Härkösen käsikirjoituksista tuttuja ovat ainakin Kuumia Aaltoja (LOISTAVA!) sekä Onnen varjot. Hämäriä muistikuvia on myöskin Vuoroin vieraissa-sarjasta, mutta varmaksi en uskalla mennä sanomaan.
Kaiken kaikkiaan en voi sanoa fanittavani suuremmin suomalaisia kirjailijoita. Tottakai maastamme löytyy monia hyviä ja jopa loistavia kirjailijoita - joka makuun jotakin. Omaa kirjahyllyä vilkaistessa huomaan, että kirjavalikoimastani löytyy valitettavan vähän kotimaista tuotantoa. Tähän asiaan täytyy tulla muutos...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti