sunnuntai 10. helmikuuta 2008

Ikuisuusprojekteja...

...sekä jotain valmistakin.
Olen vakaasti päättänyt opetella tekemään kirjoneuleita, vähäisen mielenterveytenikin uhalla. Aloittelin tälläisellä mielestäni sopivan yksinkertaisella kuviolla. Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikka ajoittain kärsin uskonpuutteesta ja olin valmis heittämään pyyhkeen kehään.


Kynsikkäissä (vai kämmekkäissä, miksi näitä ikinä kutsutaankin) on varsi neulottu 1okiertäen,1n. Kirjoneulekuvion nappasin Neulojan käsikirjasta.
Musta lanka on Satua, violetti Ditteä. Ja kyllä, se on violetti vaikkei kuvissa siltä näytäkään.


Lähikuva Etelä-Amerikan Aalloista, musta tosin näyttää ruskealta eikä violetti ole vieläkään oikean värinen.

Keskeneräisiä on jälleen päässyt kasaantumaan, liikaakin. Yhdet sukat ovat kesken, samoin yksi kolmiohuivi, jonka valmistumista hieman epäilen. Muutama päivä sitten aloitin myös yhden suuren ikuisuusprojektin, joka ei todennäköisesti minun elinaikanani valmistu. Lisäksi menin vielä eilen aloittamaan pipoa, jonka tosin saatan jo tänään purkaa.

Sitten vielä ihan pikkuinen juttu, joka tosin ei liity käsitöihin millään tavalla. Jonkin aikaa takaperin mainitsin #neulonnassa vauvan kidukset. Olen myös muutamalle kaverille puhunut näistä "siskonpojan" kiduksista, kukaan ei ole koskaan asiasta kuullutkaan. Päätin ottaa kiduksista kuvan, jotta muutkin näkisivät. Ensimmäisestä ottamastani kuvasta ei saanut mitään selvää, tästä toisesta jo hieman jotain erottaakin. Tuo tummempi kohta tuossa vauvan kaulalla, melkein kuin kuoppa, on se kidus. Tosin tässä kuvassa ei erotu ollenkaan varsinainen kidus, nuppineulanpään kokoinen reikä josta välillä tulee limaa. Kidukset eivät ole mitenkään vaaralliset, vaikka livenä ovatkin aika kammotavan näköiset. Aika harvinaista käsittääkseni tälläinen on, yleensä vauvan kidukset umpeutuvat kohdussa...

1 kommentti:

Markka kirjoitti...

Uusi ulkoasu blogissa näyttää hyvältä!
Kivat aaltokämmekkäät.